Mariaporin luento ja haastattelu videoidaan ja julkaistaan netissä.

Liisa Mariapori kirjoitti kirjassaan verottajan mielivaltaisista verotuspäätöksistä ja sai tuomion totuuden kirjoittamisesta.

20.07.2010

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tuominnut Suomen mittaviin korvauksiin liiasta sananvapauden rajoittamisesta. EIT katsoi antamassaan tuomiossa, että suomalaiset tuomioistuimet eivät olleet kyenneet perustelemaan valittajan sananvapauteen puuttumista riittävällä tavalla. Lisäksi oikeudenkäynnit olivat kestäneet aivan liian kauan.

Yhdessä Suomen valtiolle langettamassa tuomiossaan EIT kumosi rovaniemeläisen entisen verotarkastajan, veroasiantuntija Liisa Mariaporin saaman kunnianloukkaustuomion hänen vuonna 1998 julkaistusta Verottaja tappolinjalla -kirjastaan.

EIT antoi poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä suomalaisille tuomioistuimille sen johdosta, että Liisa Mariapori oli tuomittu vankeusrangaistukseen sananvapautensa käyttämisestä.

Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen valtion korvaamaan Mariaporille aineellisista kärsimyksistä ja henkisistä vahingoista yhteensä lähes 50 000 euroa.

Liisa Mariapori aikoo hakea tuomion purkua oikeudenkäyntiprosesseista. Hän on joutunut maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja vahingonkorvauksia yhteensä 60 000 euroa.
13 vuotta kestäneet oikeudenkäyntiprosessit antoivat hänen otsaansa syyllisen leiman.

“Suomi ei ole oikeusvaltio”

Onko Suomi edelleen suomettunut, kun media ei uskalla kertoa totuutta? KGB ja CIA olivat aktiivisesti mukana Suomen politiikassa ja AY-toiminnassa sodan jälkeisenä aikana Kekkosen voimien ehtymiseen saakka. Heikki Urmas kertoo uuden kirjansa paljastuksista. Katso videot:

Katso video tästä.

Katso video tästä.

Katso video tästä.

Mediainfo alkaen kello 15,30

Mikä on kenellekin isänmaa, synnyinmaa tai kotimaa?

Luennoitsijana Karjalan Kuvalehden ja Pro Karelia -verkkolehden päätoimittaja, kauppat. maisteri Veikko Saksi.

Luennon ja keskustelun aihealueina ovat Karjala-kysymykseen liittyvät poliittiset ja aseteelliset, kielletyt ja sallitut asiayhteydet, vastakkain asettelujen ja myötäelämisten merkitykset.

Katso video:

Katso video tästä.

Seuraava artikkeli on Veikko Saksin johdanto lauantain teematapahtumaan.

KARJALAN JA PETSAMON PALAUTUS 

Palautus puhuttanut yli 65 vuotta

 Karjalan palautuskysymys on puhuttanut suomalaisia yli 65 vuotta. Asia on ollut esillä Suomessa ja yli 40 % kansasta kannattaa palautusta. Palautusta on käsitelty eri tavoin Neuvostoliitossa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja useissa läntisissä maissa.

Vrallinen Suomi vaikenee asiasta tehokkaasti. Euroopassa poliittinen eliitti ei ole innostunut ottamaan palautusta esille, koska Suomi vaikenee ja koska pelätään dominoefektiä, jossa muitakin vääriä tekoja ja väkivalloin piirrettyjä rajoja pitäisi ryhtyä oikaisemaan.

Oikeus halutaan siten tukahduttaa väkivaltaisen vääryyden ylläpitämisellä. Se on huono ratkaisu tulevaisuutta ajatellen.

Palautuksen ydinsisältö

Karjalan palautus –käsitteen ydinsisältönä on 14.10.1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä allekirjoitetun Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttaminen. Se merkitsee koko pakkoluovutetun alueen palauttamista ja Suomeen kohdistuneiden väkivaltatekojen aitoa sopimista.

Viime sotien seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta noin 45 000 km2 alueen eli noin 13.3 % maan nykyisestä pinta-alasta: Karjalan Kannas, Laatokan Karjala, Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat sekä eräät Suomenlahden ulappasaaret.

Kokonainen Suomi tarkoittaa itsenäisyyden jälkeisen ajan rajoja, jotka vahvistettiin Tarton rauhansopimuksessa 90 vuotta sitten. Pakkoluovutettujen alueitten palautus tarkoittaa siten samaa kuin Tarton rauhan rajojen palautus.

Palautus ja Karjalan kysymys

Rauhansopimus vahvistettiin kansainvälisellä Sodanhylkäämissopimuksella 27.08.1928, maitten välisellä Hyökkäämättömyyssopimuksella 21.01.1932 ja Hyökkäämättömyyssopimuksen jatkosopimuksella 07.04.1934.

Karjalan Liitto sisällyttää Karjalan kysymyksen sääntöjensä 2 §:ään, joka selventää toiminnan tarkoitusta: ”Liiton tarkoituksena on toimia karjalaisten sekä karjalaisuudesta kiinnostuneen väestön kulttuuri- ja etujärjestönä sekä toimia luovutetun Karjalan kysymyksen ratkaisemiseksi”.

Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkasen mukaan Liiton tavoitteisiin on aina kuulunut Karjalan kysymys eli Karjala voisi olla vielä osa Suomea. Karjalan palautus kuuluu hänen mukaansa olennaisena osana kaikkeen Liiton toimintaan ja on sen toiminnan yksi peruspilari.

Karjala on palautuksen brändinimi

Karjalan palautus on eräänlainen brändinimi, joka auttaa yksinkertaistamaan viestintää kaikkien pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksestä.

Karjala-sanan yksinomaista käyttöä palautuksen brändinimenä on aivan viime aikoina alkanut rasittaa se, että Petsamon palautuksen merkitys Euroopan unionille ja Suomelle korostuu lyhyen ajan kuluessa erittäin merkittäväksi.

Suomalaisten alueitten palautuskysymys ei ole mailmassa ainutlaatuinen. Samanlaisia alueellisia kysymyksiä ovat esim. Viron Setomaa ja Narvan itäosat, Latvian Abgrene, Königsbergin eli Kaliningradin itäpreussilainen alue, Japanin Kuriilit ja Sahalinin saari sekä Kiinan Mantsuria.

Jäämeren sulaminen ja Petsamo

Jäämeren jääpeite kutistuu paljon odotettua nopeammin. Suomi ja Petsamo ovat arktisen alueen ytimessä Venäjän, Norjan, Ruotsin, Islannin, Grönlannin, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.  

Sulaminen merkitsee pohjoisten merireittien avautumista. Koillisväylä ja Luoteisväylä ovat lyhyempiä ja kulkevat kaukana maailman nykyisistä kriisipesäkkeistä verrattuna eteläiseen reittiin.

Muutos merkitsee mullistusta Aasian ja Euroopan, todennäköisesti myös Aasian ja Yhdysvaltain itärannikon välisessä logistiikassa. Strateginen painopiste siirtyy muutoinkin vahvasti Barentsin meren alueelle.

Suomi ilman Jäämeri-yhteyttä

Suomella ja muulla EU:lla ei ole Jäämeri-yhteyttä, mikä johtaa suureen riippuvuuteen Venäjästä myös logistiikassa energian lisäksi.

Keskeiseksi logistiseksi solmukohdaksi muodostuu Muurmanskin alue ja Petsamo, joka tällä hetkellä on Venäjän hallinnon alla. Konttirahtien lyhin tie Aasiasta Pietariin, Keski-Eurooppaan, Ruotsiin ja Suomeen kulkee Petsamon kautta.

Petsamo on hyvä paikka purkaa konttilaiva ja siirtää kontit eri puolille Eurooppaa meneviin junavaunuihin. Tehokkain jatkoyhteys syntyy, kun Petsamosta rakennetaan rautatie Kelloselkään, josta on rata Kemijärven ja Rovaniemen kautta Ouluun.

Jäämeren uusi meriväylä lyhentää konttilaivan matkaa esim. Kiinasta Keski-Eurooppaan noin 10 vuorokaudella. Rahassa tämä merkitsee 200 000 – 300 000 euroa jokaista matkaa kohti.

Petsamon palautus avainroolissa EU:ssa

Suomalaisen Petsamon hyödyntäminen on käytännössä ainoa mahdollisuus, millä Eurooppa voi päästä osalliseksi Jäämerialueen logistiikasta, rakentamisesta, kalastuksesta, ravustuksesta ja Barentsin meren alueen mineraaleista.

Petsamon palautus on koko Lapin alueelle ja saamelaisyhteisöille erittäin vahva taloudellinen ruiske, joka nostaa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän Lapin positiivisen kasvun uralle.

Lapissa on useita kiinnostavia kaivoshankkeita. Kaivoksen kannattavuus ratkeaa pitkälti mineraaliesiintymän rikkauden sekä sen saatavuuden ja kuljetuskustannusten perusteella. Sen vuoksi Jäämeri- ja Eurooppa-rata –yhteys ovat elintärkeitä Lapinkin kehitykselle.

Venäjä valmistautuu hyvin

Venäjä varustautuu hyvin Jäämeri-muutokseen. Valtiojohto on tilannut jäänmurtajia ja jäävahvisteisia kauppalaivoja noin sata kappaletta vuoteen 2015 mennessä sekä joki- ja järvikäyttöön 350 alusta. Tilausten arvo on useita miljardeja euroja.

Venäjä ja Norja rakentavat nyt mm. suuria konttisatamia Altaan ja Kirkkoniemelle sekä 600 km rautatieyhteyttä Altasta Kirkkoniemelle ja sieltä Muurmanskiin. Projektien tavoitteena on kaapata pääosa EU-alueen konttiliikentestä.

Jäämeren alue on merkittävältä osalta alle 200 m syvyistä, missä esim. kuningasrapu tulee viihtymään hyvin. Ravustus muodostuneekin ilmastomuutoksen vuoksi kalastusta ja laskettelua suuremmaksi liiketoiminnaksi. Kuningasravun markkinat ovat globaalit.

Palautus ja luottamus

Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten rauhanomaisen palautuksen tärkein asia on luottamuksen asteittainen palautuminen. Suomalaisten viime sotien aikana kokemat neuvosto-aggressiot eivät koskaan poistu ihmisten meemeistä (ns. kulttuurigeenit), ennen kuin vääryydet oikeudenmukaisesti käsitellään ja korjataan.

Luottamus on kaiken inhimillisen toiminnan perusta. Ilman luottamusta ei tehdä yhteisteistyötä tai yhteinen toiminta perustuu tiukkaan omien etujen valvontaan ja mahdollisten uhkakuvien torjuntaan. Tällainen toiminta on mahdollisimman kaukana kaikille edullisesta win-win –toiminnasta.

Korruptio on Venäjällä  kaikilla elämän tasoilla suurempi kuin koskaan ennen. Korruptio liittyy elimellisesti kaikkeen toimintaan. Pahinta on se, että korruptio on suurimmillaan ylimmässä johdossa.

Karjalan palautuksen merkitys kasvaa

Petsamo ja Karjala muodostavat yhdessä logistisen keskuksen, jonka säteilyvaikutukset ovat erittäin laajat. Karjala on perinteisesti ennen sotia ollut lännen portti Venäjälle ja päinvastoin. Nyt tämä portti ei toimi kunnolla, vaan raja Suomen ja Venäjän välillä on edelleen korkea. Syynä tähän ovat historiallisten tekijöiden lisäksi erilaiset hallintomallit, erilainen lakien kunnioittaminen ja luottamuksen puute.

Itse palautustapahtuma on katalyytti, joka käynnistää erittäin voimakkaan yhteistyöpohjan maitten välille. Samalla käytännössä alkaa Venäjän aito integroituminen Euroopan kanssa.

Suomalaisille kuuluvan Karjalan alueen palauttaminen on erittäin voimakkaasti emergenttinen eli täysin uutta toimintatasoa luova tapahtuma. Palautuksesta muodostuu Suomelle talousveturi, joka pelkästään investointibuumin vuoksi vetää Suomea kasvuun kymmenen vuotta.

Emergenssiä luovan katalyytin ytimen muodostavat koti- ja ulkomaiset yritykset, jotka investoivat askeleen päähän Venäjän markkinoista ollakseen valmiita etabloitumaan Venäjälle, kun se on riittävän turvallista.

Venäjä hyötyy palautuksesta

Alueitten palautuksesta eivät hyödy vain suomalaiset ja muut EU-maiden asukkaat. Venäjä ja venäläiset ovat suurin hyötyjä. Alueitten palautus antaa niin suuren poliittisen voiton Venäjälle, ettei sen positiivisia vaikutuksia edes kyetä nyt arvioimaan.

Palautustapahtuma kertoo, että Venäjällä on tapahtunut jotain todella uutta ja merkittävää. Muutos on suuri mahdollisuus.

Palautus nostaa Venäjän taloudellista aktiviteettia erityisesti federaation luoteisosassa, mutta sen säteilyvaikutukset ulottuvat hyvin Moskovaan saakka. Tällöin ehkä toteutuu Mihael Gorbatshovin tavoite Viipurista Vladivostokiin ulottuvista kehityskeskuksista.

Alueen asukkaat ja yritykset hyötyvät

Alueelle jääville venäläisille palautus antaa uuden elämisen tason. Suomi on sitoutunut läntisen hyvinvointivaltion velvotteisiin, jotka ulottuvat sen alueella asuviin henkilöihin.

Alueella toimivat yritykset sijaitsevat EU:n sisämarkkinoilla ja EU-lainsäädännön alla. Suomessa sijaitsee tälläkin hetkellä turvallisesti suuri määrä ulkomaisia yrityksiä, sillä lainsäädäntö ja sen toimeenpaneminen ovat hyvin ennakoitavissa.

Palautusasiaa voidaan tarkastella lisäksi monesta muusta näkökulmasta, esim. historiallisen suomalaisen kulttuurin, omaisuuden restituution, kansantalouden, ihmisyyden, ympäristön, työllisyyden tai arvomaailman kehittymisen kannalta. Näkökulmia on paljon.

Pakkoluovutettu alue palautuu

Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, eikä osaa asiallisesti ajaa maalleen ja kansalaisilleen kuuluvia perusoikeuksia, on ontuva kulkija. Suomi oli talvi- ja jatkosodan sekä rauhanteon uhri. Sen tehtävänä on toimia aktiivisesti, jotta väkivallan avulla tehdyt teot saadaan korjatuiksi.

Tämä Suomen oikeuksien ja Suomen ja Venäjän yhteisten etujen ajaminen on aloitettava pikaisesti. Miksi osapuolet haluavat joka päivä menettää keskinäisiä mahdollisuuksiaan ja positiviista kehitystä pitkittämällä palautustoimenpiteiden käynnistämistä?

On selviö, että Karjalan, Petsamo, Sallan ja Kuusamon itäosat sekä neljä ulappasaarta palautuvat Suomelle rauhanomaisesti, win-win –pohjalta. Se on voimakkaasti Suomen ja Venäjän etu.

+

Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamien alueitten palautusta ja sen vaikutuksia käsitellään edellisen pohjalta KHI Forumin Karjala-2 –luennossa lauantaina 21.08.2010 alkaen klo 16:00. Yleisön toivotaan esittävän paljon kysymyksiä ja tekevän kommentteja asiakokonaisuudesta.

Katso video tästä.

Katso video tästä.

Katso video tästä.

Katso video tästä.

Res. majuri, opetusneuvos Erkki Hautamäen luento käsittää hänen sotahistorian tutkimusten tuloksia, joita on julkaistu “Suomi myrskyn silmässä” kirjan ensimmäisessä osassa ja valmistumassa olevassa “myrskyn” kakkososassa.

Hautamäen tutkimukset pohjautuvat sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimin peitellyn ja kiistetyn S-32 kansion dokumentteihin muistiinpanoihin, joita on Vilho Tahvanainen säilyttänyt ja osin selostanut v. 1971 julkaistussa kirjassa “ERIKOISTEHTÄVÄ”; Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1039-1945.

Vilho Tahvanaisen henkilökohtaisen arkiston kansiot ovat Hautamäen hallussa ja kansioiden sisältämät asiakirjat ja julkaisemattomat käsikirjoitukset on tallennettu valokuvaten sivu sivulta. DVD-videolla avataan dokumenttiainoistoa arkistoa laajemmin.

Talvi- ja jatkosodan kielletyn historian asiatietoja todistaa  sotaveteraani Gerth Biese haastattelussaan. Biese on toiminut sotilasmestari Tahvanaisen alaisena JR 50:nen ETP:ssä. Biesen   julkaisemasta kirjasta on valmistumassa  uusintapainos..

KHI Forumin 29.5.2010 sotahistorian tapahtumaan liittyvää kirjallisuutta on valikoima Nummi-Pusulan Kasvihuomeilmiö EP:n hyvin varustetulla kirjaosastolla, kirjakaupoista kautta maan ja  Promerit.net kirjakaupasta: http://www.promerit.net/kauppa/catalog/index.php?cPath=159

Katso Tahvanaisen kirje Mauno Koivistolle; kopiot  Harri Holkerille ja Pertti Paasiolle  29.12.1989: http://www.promerit.net/khi_tahvanainen.koivisto.htm

Kalevi Kannus, KHI Forumin tiedottaja

Suomen kohtalonvuodet määräävät yhteiskuntamme kehityksen aina nykyaikaan asti

Talvisodan päättymisestä on vuonna 2010 kulunut 70 vuotta. KHI Forum järjestää teemasta ja sitä sivuavista aiheista esitelmiä yleisökeskusteluineen. Tarve tällaiseen on käynyt ilmeiseksi Talvisodan muistovuoden aikana. Aihe sisältää edelleenkin suunnattomasti peittelyä ja itsesensuuria. Sotasyyllissyyskysymys on edelleenkin kiistanalainen. Venäjä väisti muistovuoden tilaisuuksia ja tiedotusvälineissä sekä kouluopetuksessa on Talvisota itänaapurillemme edelleenkin tuntematon. Koti-Suomessamme on 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin aihe sekä sisä- että ulkopoliittisesti edelleenkin arka. Kiistämätön tosiasia on se, että Neuvostoliitto hyökkäsi vastoin voimassaolevia maiden välisiä sopimuksia maahamme saaden teostaan Kansainliiton tuomion. Suomi saavutti torjuntavoiton, mutta joutui hyväksymään raskaat rauhanehdot. Talvisota oli kansainvälisen oikeuden mukaisesti toisen valtion toista valtiota kohtaan tekemä rikos. Neuvostoliittoa ja Kansainliittoa ei enää ole, mutta muuttuuko maamme lähihistoriaan enimmin vaikuttanut vääryys tällaisin perustein oikeudeksi?

Miksi Suomi tuomittiin sotasyylliseksi, vaikka jatkosodan alkuperäinen syy oli suurvallan pientä maata kohtaan tekemä  kansainvälisoikeudellinen rikos? Entä yli 400 000 evakon ja heidän jälkeläistensä oikeudellinen suhde menettämäänsä maa- ja muuhun omaisuuteen? Voiko nyky-Venäjäkään yhtään paremmin kieltäessään kansallisen vastuunsa 70 vuotta sitten tehdyistä sotarikoksista? Georgian ja Tšetšenian kaltaiset tämän päivän kysymykset ovat osoitus siitä, mitä merkitsee, kun historiaa ei tunnusteta tai siitä ei haluta ottaa opiksi. Katynin 70-vuotismuistotilaisuuden yhteydessä sattunut koko Puolan ylimmän johdon surmannut lento-onnettomuus oli järkyttävä muistutus siitä, että historian tuomioistuimen edessä tehdyt rikokset eivät vanhene ja vaikene koskaan. Tapaus pakotti historiansa ja vastuunsa Stalinin ajan hirmuteoista kieltävän Venäjän viettämään kansallisen surupäivän. Mutta milloin tulee päivä, jolloin Venäjä kykenee ottamaan osaa suruliputuksella Suomen kohtalonhetkiin? 70 vuotta sitten tapahtuneita asioita ei voi ohittaa olankohautuksella, vaan niillä oli ja on yhä suuri vaikutus kansojen historiassa, jota ei lasketa ihmiselämän vuosissa.

Talvisota on se alkuperäinen kipupiste, jonka olemassaolon unohtamisen on katsottu palvelleen parhaiten ulkopoliittisia ja taloudellisia intressejämme, mutta inhimillisesti ottaen kyseessä on kansamme sielun syvästi haavoittanut kansallinen yli sukupolvien vaikuttava trauma. Talvisota uhrivalmiine sankareineen on kuitenkin samalla noussut kansallismyytin asemaan ja siitä on kirjoitettu varmaan satojatuhansia sivuja, tehty elokuvia ja dokumentteja.

Kaiken taustalla on jollain tavoin aistittavissa edelleenkin suuri vaikeneminen, pakkohiljaisuus. Moni nuorempi tai Suomen historiasta kiinnostumaton myös ajattelee, että eikö olisi jo aika jättää menneet. Näin pitkä aika sitten sattuneista tapahtumista on turhaa enää yrittää kaivaa esiin uutta. Onko todellakin näin?

Esitelmöitsijä Erkki Hautamäki haastaa virallisen historiankirjoituksen

Erkki Hautamäki: opetusneuvos, reservin majuri ja historioitsija

KHI-foorumin ensimmäinen esitelmöitsijä, Erkki Hautamäki, haastaa koko YYA-vaikutteisen historiankirjoituksen ja tuo vaihtoehdoksi aivan toisen näkökulman.

Erkki Hautamäki on opetusneuvos, reservin majuri ja historioitsija, joka toimi 1960-luvulla pääesikunnan erikoistehtävässä sekä Vuokatin urheiluopiston rehtorina 1970-1990. Siirryttyään eläkkeelle on Hautamäki omistautunut monivuotiselle tutkimustyölle koskien Vilho Tahvanaisen jälkeensä jättämää, sotahistoriallisesti mielenkiintoista materiaalia.

Vilho Tahvanaisen jälkeensä jättämää sotahistoriallista materiaalia

Vilho Tahvanainen oli marsalkka C. G. E. Mannerheimin luotettu ja erikoisagentti 1930-luvulta asti aina marsalkan kuolemaan 1951 saakka. Tahvanainen sai tehtävässään laajan tietämyksen niihin salaisten asiakirjojen sisältöihin, jotka marsalkka taltioi S-32 merkinnällä varustettuun henkilökohtaiseen, salaiseen kansioonsa. Nämä asiakirjat mukaan lukien pian julkistettava Hornborgin komitean mietintö, osoittavat, että Suomi ei ollut sotaan syyllinen, ja että Pariisin rauhansopimuksessa vahvistettu raja ei täytä kansainvälisen oikeuden tunnusmerkkejä. Koko toisen maailmansodan historia tulee Hautamäen mukaan arvioida ja osin jopa kirjoittaa uudelleen. Erkki Hautamäki on kirjoittanut aiheesta kirjan Suomi Myrskyn silmässä 1.

Erkki Hautamäen esitelmät toimivat samalla hänen kauan odotetun kirjansa Suomi Myrskyn silmässä 2. tiedotus- ja esittelytilaisuutena.

Erikoistehtava (Vilho Tahvanainen)

Suomi myrskyn silmässä 1. (Erkki Hautamäki)

Suomi myrskyn silmässä 2. (Erkki Hautamäki)

(Aiheeseen liittyvät kirjat löytyvät Pro Merit -kirjakaupasta yllä olevia kuvia klikkaamalla.)